Ai niin mulla oli blogi

Rysäytellääs nyt sitten pommeja, kun tässä on oltu niin hissuksiin pitkän aikaa.

Tein nyt todellakin päätöksen siirtää Broncan eläkkeelle. Se ei suinkaan tarkoita sitä että se jäisi seisomaan, mutta ratsastaessa alkaa olla selkeitä kipuiluoireita laukassa ja varsinkin kaarteissa, etten viitsi sitä kiusata enempiä. Ravissa se tekee vielä töitä oikein kivasti ja maastossa kun saa laukata suoraan ei ole mitään ongelmaa. Jos muistatte, ihmettelin viime syksynä vasemman takajalan kudosnestettä vuotavaa kohtaa. Tässä talven aikana huomasin että samaan jalkaan ylemmäs ilmaantui silmin nähtävä ja käsin tunnistettava patti. Epäilys on että nämä kaks liittyvät toisiinsa ja vielä suurempi epäilys on, että kimosyöpä alkaa levitä lantion sisälle. Hevosen yleiskunto on kuitenkin ihan priimaa: karva kiiltää kun uusi penin kolikko, lämpöä ei ole ja kaikki ruumiintoiminnot ja ruokahalu on normaalit, joten kevennetään hommia ja katsellaan. Klinikalle viemistä olen empinyt, koska olen n. 95% varma, että kyse on syöpäkasvaimesta, ja sille ei voi kuitenkaan tehdä mitään. Koepalojakin jos ottaa, ottaa riskin että se räjähtää sitten käsiin. Bronca menee vähän halvemmalle kesälaitumelle Aitooseen, jossa on mahtavat maastot ja rehunkäyttöominaisuuksiltaan samanlaista seuraa.

Ja sitten tulee kesähevonen. Vallu. Neron 3 vuotias täysveli. Vallu ruunataan ja kesällä olisi tarkoitus vähän tunnustella, että mites se Enni pärjääkään tuollaisen kakaran kanssa, kun ei se ehkä kulje irtona perässä tai siirrä etu ja takapäätä sormea osoittamalla niinkuin Bronca :D Asioihin totuttelua ja pientä sisäänratsastuksen tynkää (uskokaa se en tule olemaan minä!). Saan siinä rauhassa sitten tunnustella, olisko tämä mulle se hevonen, ja samalla saan jotain tavoitteellista touhutttavaa.

Tukkajumala :)

Tavoitteelliset touhut on toki muutenkin järjestyneet ihan kivasti. Olen jatkanut Rikulla valmennuksissa käymistä noin kerta viikkoon, ja joka kerta sujuu paremmin. Selkeästi suurimmat haasteet tuottaa sen käsittely, noin niinkun muutoin kun selästä. Tuommonen tammoille tanssiva orhi, kun ei oo mikään tuttu juttu. Hienosti se kyllä uskoo sitten kun saan sille menemään läpi. Esimerkiksi viimeks lähdettiin siitä tilanteesta, että "keulahdettiin" pari kertaa kun olin vähän myöhässä rektioineni, mutta hetken päästä jo riitti pieni murahdus, niin katsekontakti tammaan katkesi siihen. Kamalasti sen kanssa saa tehdä töitä! Yksi pitkä sivu ilman tehtävää on liikaa, varsinkin jos niitä naisia pörrää ympärillä. Jos ei tekemistä ole koko ajan, niin Rikun ajatus lähtee vaeltamaan. Laukka sillä on niin vahvaa, että oma kroppa on todellakin koetuksella. Vertaisin sitä samaksi fiilikseksi, jos Broncalla lähtisin jyrkkään ylämäkeen. Viimekerralla, kun en ollut ihan skarppina laukannostossa, horjahdin valehtelematta  puoli metriä taaksepäin, vaikkei se mitään rynninyt. Siellä vaan asuu V8 sen takapäässä. Mutta ihan sikamageita fiiliksiä sillä ratsastamisesta saa, ja nyt varsinkin kun se rentoutuu jo hivenen nopeammin. Joka kerta on vähän hakattu mato olo tuntien jälkeen. Puristaa aika suuren osan mun 950 päivittäisestä kilokalorista tuollasella otuksella valmentautuminen :D

Tuppaa Rikun kanssa järjestään tulemaan jalka ainakin kuvien perusteella liian eteen. Joko istuntapaketti on taas talven aikana räjähtänyt, tai yksi teoria on se että satulalla on tähänkin vaikutusta. Emma on tosi pieni ja hoikka likka, en ole ihan varma onko tuo Rikun penkki peräti 16 tuumainen, mutta tätä kuvaa kun katsoo niin siipi on ainakin auttamatta liian lyhyt mulle. Polvi tulee melkein siiven alareunaan. Mutta selitykset romukoppaan. Osansa on ehkä kummallakin :D

Vielä loppuun pakko laittaa ihan törkysen huonolaatuinen kuva, mutta mua niin nauratti kun näin tämän.

Ai mikä ulkokiero?