maanantai 18. heinäkuuta 2016

Kärpänen meni korvasta sisään. Siitti sinne esteratsastajan.

Niinkuin joskus tulee todettua: Hupsista saatana....

Mä olen sillätavalla yllytyshullu, että jos joku saa päähänsä oikein kunnolla prässätä jonkin asian suhteen, niin ei sen oikein tarvitse edes yrittää. Kun tiistaina pistin niitä tikkuja ristiin kentälle, niin meidän tallin tuntiope alkoi suostuttelemaan että tuutte Vallun kanssa sunnuntaina estekisoihin. Vielä kun lauantain estetunnille oli vapaa paikka, missä pääsi reenaamaan edes vähän valvovan silmän alle, niin siinähän se sitten oli.

Lauantain reenit meni tosi paljon huonommin kun tiistain ekat hyppelöt. Jäin tuijottelemaan esteitä ja puomit kolisi. Vallu rullautui tosi helposti enkä saanut sitä oikein alkuun mitenkään hyppymoodiin, vaikka alkuverkassa se meinasi lähteä omin päin esteelle. Viimeinen 4 esteen tehtävä, jossa oli jo yksi minipysty, meni kuitenkin jo ihan hyvällä flowlla, kun muistin katsoa eteen, enkä sinne esteen juureen. Lopetettiin paljon muuta ryhmää aiemmin ja mentiin peltotielle kävelemään, että puhtia säilyisi vielä huomisiin kisoihin.

Kisapäivä valkeni ja itseasiassa melko vähällä(?!) jännittämisellä pääsin verkkailemaan. Toisena verkkaesteenä oli pikkupysty, johon Vallu otti ekalla kertalla stopin. Toinen yritys ja taas stoppi. Kolmannella kerralla runttasin sen ravilähestymisellä S:n muotoisella mutkalla yli. Pieni peikko siihen esteeseen jäi ainakin itselle.

Kisa mentiin niin, että puhtaan perusradan jälkeen sai uuden lähtömerkin uusintaan. Perusradassa oli 7 estettä ja uusinnassa 4. Lähdin tosi hyvällä fiiliksellä alkuun. Toisen esteen jälkeen laukka oli väärä ja tiesin etten saa vaikeampaa nostoa niin pienessä tilassa, joten otin lähestymisen suhteutetulle ravissa ja laukan sainkin vasta suhteutetun toisen esteen jälkeen. Vitosesteelle kielto oli niiiiin lähellä, mutta kaivoin itsestäni tosi kovan tsempparin, että sain Vallun siitä yli. Kutosesteelle tuli kanssa pientä kiemurtelua, mutta tahti säilyi hyvin. Viimeinen este oli se verkassa ongelmia tuottanut pysty, mutta nyt se meni ihan mallikkaasti. Uusinnassa meillä taisi molemmilla olla puhti jo vähän loppu. Vallu meinasi napata tähtäimeensä heti alkuun väärän esteen, joten tie ensimmäiselle esteelle oli kiemurainen ja sieltä tuli tiputus. Toisen esteen jälkeen unohdin radan, ja olin hetken menossa väärälle esteelle, tajusin liian myöhään ja tie oikeaan suuntaan oli jo niin mahdoton että Vallu meni ohi. Uudella yrityksellä kuitenkin ongelmitta yli. Viimeiselle esteelle lähdettiin vähän kaukaa ja esteen jälkeen oli ilmassa pientä pukin mahdollisuutta, mutta Vallu oli superkiltti ja piti tädin kyydissä.

Siitä on kuusi vuotta, kun viimeksi olen ollut estekisoissa, ja ne olivat minun ensimmäiset estekisani. Mikä rintakehää riipova onnen- ja ylpeyden tunne se on, kun pienellä avulla lähestulkoon itse ratsukoulutetulla hevosella voi saavuttaa tälläisiä asioita. Eihän se ehkä kauneinta mahdollista tai varsinkaan virheetöntä menoa ole kummankaan puolesta, mutta yhdessä me kasvamme ja kehitymme. Vallu on niin kiltti ja kultainen. Nuoresta iästään huolimatta se sietää virheitäni ihanasti, muuttumatta millään tavalla ongelmalliseksi. Rakastan tuota pusuttelevaa, kaikesta kiinnostunutta rastatukkaani yli kaiken.

Ja nyt on todistusaineistoa! Videota olkaa hyvät.


3 kommenttia:

  1. Ihana Vallu! Taitaa olla aika paljon isompi kuin Bronca?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bronca taisi olla säkäkorkeudeltaan jotain 148. Vallua ei olla mitattu, mutta kyllä se varmaan huitelee siinä 155 kohdilla tällä hetkellä. Just hyvä mulle. Bronca taisi rehellisyyden nimissä olla ihan inasen pieni mulle, vaikkei nyt mikään epäsuhtainen pari oltukaan, mutta Vallu on juuri hyvä 170 senttiselle ponitytölle :D

      Poista
  2. Hyvä te! Vallu on kyllä tosi söpö.

    VastaaPoista