Lauantaina oli taas valmennus. Jätin kelien (ja suomalaisen naisen yllättäneen kesämigreenin) vuoksi ihan pari päivää alle vapaata, että riittää pojot liikkua kunnolla eteen. Päivän teemana oli suoristaminen. Voitteko kuvitella, tälläistä asiaa en ollut tullut edes ajatelleeksi. Tottakai tiedän että hevonen on vino, aina oikeaa pohjetta vasten ja asettuu vasemmalle liikaa ja oikealle ei oikeastaan laisinkaan. Niin tylsältä kuin se kuulostaakin vasemmassa kierroksessa yritin vain pitää hevosen kaulan suorana ja asetin jopa ulos. Aivan mahdotonta vastustelua oli havaittavissa, mutta kun sain tahtoni läpi ja pääsin myötäämään oli meno hetkittäin aivan kuin aikuisella hevosella olisi mennyt. Oikeassa kierroksessa ongelma onkin sitten toisinpäin, eli sisään pitäisi saada asetus kunnolla läpi. Ja tätä tehtiin sekä käynnissä ravissa että laukassa. Ja oli muuten ensimmäinen kerta kun laukassa tehtiin jotain, muutakin kuin laukattiin kevyessä istunnassa.
Valmentaja antoi noottia raipasta. Ostin joskus aikanaan maastakäsittelyä varten ihan törkypitkän raipan, ja koska en omista muuta, olen ratsastanut sillä. Se on kuitenkin niin pitkä että huitaisee helposti Vallua kintuille, joten jossain vaiheessa valkku huusi että nyt heität sen raipan mäkeen. Joo ihan aiheellista, mutta sen jälkeen itselle nousi paniikki kun piti vielä nostaa laukkaa. Laukka kuitenkin nousi nätisti ja itse sain roppakaupalla itseluottamusta kun selvisin ilman apuvälineitä.
Tänään käytiin maasta käsin pikku maastolenkillä. Toukotöitä tehtiin isoilla koneilla siellä ja täällä, vappupallo makasi hyljättynä ojassa ja ihmiset kykkivät pensaikoissa puutarhahommissa ja poika oli ihanan rento, pitkäaskeleinen ja itsevarma. Käytiin vielä hengittämässä sisään vähän vihreää (siltä se kuulosti) ja tarhassa kisailtiin ja keulittiin lenkin päälle kaverin kanssa. Kesäpäivitys 2.0 on mun tämänhetkinen suosikkini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti